Lipsahduksia

Uni maittoi eilisen jälkeen ja heräilimme onneksemme vasta hieman ennen kymmentä. Pääsimme liikkeelle puoli yhden aikoihin ja suuntasimme kohti Lenkihaan kämppää. Alkumatka oli taas tuttua eilistä upottavaa pusikkoa, vieläpä ylämäkeen. Seurueen suksi- ja voiteluvalinnat eivät ole kaikilta osin onnistuneet, joten pari ärräpäätäkin taisi päästä ilmoille. Eräs seurueen jäsen totesi helpommaksi kävellä mäkeä ylös, jolloin upotus on lantioon asti.





Puurajan saavutettuamme kulku muuttui helpommaksi hangen kantaessa. Rinteessä yllätimme noin parisataapäisen porotokan, joka väistyi ystävällisesti tieltämme. Jänkhällä hiihto alkoi jo hieman tuntua siltä oikealta tunturivaelluksella, valitettavasti ilo ei ollut kovin pitkäaikaista. Pusikkopätkä oli tällä kertaa onneksi laskua ja tuvan saavutimme melko lyhyen rämpimisen jälkeen.

Ilta sujui illallistaessa (valkosipulikermaperunat ja pippurikermalihakastike), poliitikasta keskustellessa ja korttia lätkiessä.