Paluumatkaan kului ajoaikaa tunti vähemmän. Eipä siellä yöaikaan paljon tientukkoja ollutkaan. Komeita jokia näkyi Loimaan jälkeen kun päivä alkoi sarastamaan. Sade jatkui läpi koko yön ja maan.
Blokiin on lisätty muuta valokuva ja yksi valokuvista koostettu videopätkä tekstiä havannollistamaan.
Mitään vehkeitä ei reissussa saatu rikki. Kehittämiskohteena tulevina vuosina tulee olemaan lounaskeitot. Oikeastaan valmiit nuudelijutut, joita täydennettiin kuivatulla jauhelihalla ja vihanneksilla toimivat. Muissa keitoissa pastasta tuli jauhomuhennosta ja maku oli sen mukaista.
Keleistä johtuen reittisuunnitelma meni kokonaan uusiksi. Säätkään eivät tänä vuonna suosineet. Ensimmäiset 3 päivää satoi uutta lunta tasaisen tappavaan tahtiin ja loput 3 päivää pilvikerros oli meidän kanssa samalla tasolla. Huonojen säiden takia maastoon ei viikon aikana tullut uusia kelkkauria, vaikka pääsiäinen on vilkasta kalastusaikaa.
Käytännössä hiihdimme meno- ja paluureitit eri hiihtouria, niin reitti oli putkireitti edestakaisin (Kalmakaltio - Naltijärvi - Lenkihaka - Korteoja - Lenkihaka - Naltijärvi - Kalmakaltio). Kokonaishiihtomäärä ahkion kanssa oli reilut 60 km. Suksissa pito oli tälläkin reitillä tärkeämpää kuin luisto. Vain viimeisen päivän rykäisy jäätynyttä kelkkauraa pitkin antoi luistavalle sukselle etua.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Aamuliukkailla
Eipä tullut kunnon yöpakkasta. Lumen pinta oli riitteessä, mutta yhtään paremmin se ei kantanut. Muut vaeltajat olivat seuranneet jokivartta Kalmankaltiosta Naltijärvelle ja tulleet meidän maanantai-iltana tekemäämme uraa mökille. Koska joki oli paikoitellen hyvinkin avonainen, niin emme sitä uraa lähteneet kohti Kalmakaltiota.
Palasimme kelkkauraa järven länsirannalle ja seurasimme Naltijärven kesäpaikka - Nammanen kelkkauraa, joka nyt erottui selkeästi. Erkanimme siitä kohti Kalmakaltiota reilun 8 kilometrin jälkeen. Kelkkaura sinne on paikoin merkitty punaisilla aurauskepeillä (aukeiden paikkojen reunat). Päivän hiihtosaldoksi kertyi 15 km 210 minuutissa. Kelkkauralla oli nyt trafiikkia. Näimme noin 13 kelkkaa, joista isossa osassa oli reki mukana. Ennen viime maanantaita Kalmankaltiosta uraa oli ajettu edellisenä keskiviikkona.
Neljän aikoihin olimme jo Äkäslompolossa nauttimassa Oltsun sukulaisen vieraanvaraisuudesta. Saunassa hävisi pahin oheistuoksu, jotta pääsimme kahvipöydän ääreen.
Menomatkaan tuli 1160 km ja auton moottori oli käynnissä 13h 50min. Nyt ajoa takana noin 4 tuntia ja Tornioon on 40 km. Torniossa oli 4 tien halvin bensa Shell Express asemalla, Viikon aikana ei nähty aurinkoa kertaakaan ja nytkin sade piiskaa autoa.
Kuten blogin aikaleimoista huomaatte niin kämpillä ei kännykkäkenttää ollut. Tunturien rinteiltä Kalmankaltion vieressä ollut masto palveli halukkaita.
TPS -Lukko 4-0, joten Lukon kesäloma alkoi kun meidän vaellustalvilomamme päättyi.
Palasimme kelkkauraa järven länsirannalle ja seurasimme Naltijärven kesäpaikka - Nammanen kelkkauraa, joka nyt erottui selkeästi. Erkanimme siitä kohti Kalmakaltiota reilun 8 kilometrin jälkeen. Kelkkaura sinne on paikoin merkitty punaisilla aurauskepeillä (aukeiden paikkojen reunat). Päivän hiihtosaldoksi kertyi 15 km 210 minuutissa. Kelkkauralla oli nyt trafiikkia. Näimme noin 13 kelkkaa, joista isossa osassa oli reki mukana. Ennen viime maanantaita Kalmankaltiosta uraa oli ajettu edellisenä keskiviikkona.
Neljän aikoihin olimme jo Äkäslompolossa nauttimassa Oltsun sukulaisen vieraanvaraisuudesta. Saunassa hävisi pahin oheistuoksu, jotta pääsimme kahvipöydän ääreen.
Menomatkaan tuli 1160 km ja auton moottori oli käynnissä 13h 50min. Nyt ajoa takana noin 4 tuntia ja Tornioon on 40 km. Torniossa oli 4 tien halvin bensa Shell Express asemalla, Viikon aikana ei nähty aurinkoa kertaakaan ja nytkin sade piiskaa autoa.
Kuten blogin aikaleimoista huomaatte niin kämpillä ei kännykkäkenttää ollut. Tunturien rinteiltä Kalmankaltion vieressä ollut masto palveli halukkaita.
TPS -Lukko 4-0, joten Lukon kesäloma alkoi kun meidän vaellustalvilomamme päättyi.
Kotka Rankki ohutta yläpilveä
Tämäkin päivä oli yhtä pilvinen kuin eilinen. Ehkä paikoitellen näkyvyys oli parempi. Esimerkiksi Lenkihaan rinteeltä erotettiin Naltituvan luminen katto. Säätiedote lupasi räntäsadetta, mutta pahaa kuuroa ei vielä ole tullut. Ilman kosteus on 95% ja lumi kosteuden takia luistavaa. Pitkäperjantaista ei tällä kertaa tullut raskas ja loputon. Alla pieni maisemapätkä kahden minuutin tapahtumista avotunturissa.
Seurasimme parin eilisen rinkkahiihtelijän uraa Lenkihaan kämpältä etelään ja sieltä sitten loivimmasta kohdasta itään kohti poroerotusaitaa. Ura jatkui Lenkihaan etelärinnettä. Jälki meinasi hävitä koska porotokka oli kävellyt pitkin hiihtäjien uraa. Löysimme myös moottorikelkkauran Norjan rajalle. Siitä erkani ura Naltijärven kämpälle. Ura kulki järven eteläpäähän.
Kämpällä tapasimme myös ensimmäiset ihmiset tällä reissulla. Parivaljakko 280 cm suksilla oli yöpynyt avoimessa kämpässä n. 4 km päässä (rajalla ?). He kahvittelivat kämpällä ja jatkoivat Lenkihaan kämpän suuntaan loppumääränpäänä Näkkälä ja Hetta.
Jälleen kerran kanssaretkeilijämme olivat täydentäneet puuvaraston pöyreillä halkaisemattomilla puilla. Toki puuvaja lähes ammottaa tyhjyyttä mutta silti. Jotta niistä saa tulet sytytettyä niin ne pitää kuskata takaisin puuvajaan pilkottavaksi.
Tällä kertaa saadaan vesi järveen kairatusta pilkkireiästä mukilla lappamalla. Rannan läheisyydessä on toinenkin avanto, jonka mutavesi ei houkuttele veden hakemiseen. Eilisestä haahuilusta Suukisvaaran rinteistä tuli 10 km hiihtoa ja tänään mittariin tuli 6,5 km ensi kertaa valmista hiihtouraa.
Seurasimme parin eilisen rinkkahiihtelijän uraa Lenkihaan kämpältä etelään ja sieltä sitten loivimmasta kohdasta itään kohti poroerotusaitaa. Ura jatkui Lenkihaan etelärinnettä. Jälki meinasi hävitä koska porotokka oli kävellyt pitkin hiihtäjien uraa. Löysimme myös moottorikelkkauran Norjan rajalle. Siitä erkani ura Naltijärven kämpälle. Ura kulki järven eteläpäähän.
Kämpällä tapasimme myös ensimmäiset ihmiset tällä reissulla. Parivaljakko 280 cm suksilla oli yöpynyt avoimessa kämpässä n. 4 km päässä (rajalla ?). He kahvittelivat kämpällä ja jatkoivat Lenkihaan kämpän suuntaan loppumääränpäänä Näkkälä ja Hetta.
Jälleen kerran kanssaretkeilijämme olivat täydentäneet puuvaraston pöyreillä halkaisemattomilla puilla. Toki puuvaja lähes ammottaa tyhjyyttä mutta silti. Jotta niistä saa tulet sytytettyä niin ne pitää kuskata takaisin puuvajaan pilkottavaksi.
Tällä kertaa saadaan vesi järveen kairatusta pilkkireiästä mukilla lappamalla. Rannan läheisyydessä on toinenkin avanto, jonka mutavesi ei houkuttele veden hakemiseen. Eilisestä haahuilusta Suukisvaaran rinteistä tuli 10 km hiihtoa ja tänään mittariin tuli 6,5 km ensi kertaa valmista hiihtouraa.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Pilvee
Matka jatkui pilvessä kohti Suukisvaaran huippua. 300 metrissä näkyvyyttä oli kilometrin verran, mutta 400 metrissä näkyvyys oli ehkä 50 metriä. Puurajan jälkeen etumainen näki käytännössä omat suksensa kärjet ja muuten tasaisen valkoisen seinämän. Takaa tuleva näki hieman paremmin koska edellä menijä antoi kontrastia maisemaan.
Pilvessä hiihtäen pääsimme lähelle huippua. Koska näkyvyyttä ei ollut niin emme pysty kertomaan maiseman ainotlaatuisuudesta tai siitä kuinka kaukaa näkyvät kohteet pystyimme erottomaan.
Et tule muuten sitä saukon tai puolikkaan raudun kuvaa täällä näkemään. Tänäänhän oli aprillipäivä. Saukko ei ollut lenkkiään kiertänyt, mutta jänis oli latu-uraa hyödyntänyt.
Riekkoja emme ole pahemmin nähneet, muutamia jälkiä kylläkin. Ei taida olla kukaan kertonut että metsästyskausi päättyi eilen.
Olemme taas Lenkihakan kämpällä. Pari vaeltajaa oli käynyt evästauolla ja jatkanut matkaa meidän uraa pitkin kohti Kortesojaa. Jäljistä päätellen rinkka selässä oli hieman upottanut. Näyttäisi että pääsemme Lenkihaan tunturille etelän kautta hieman loivempaa reittiä kun itse tiistaina kämpälle saavuimme.
Nyt odotamme että ulkona oleva kosteus pääsisi jäätymään yöpakkasessa, mutta nyt nukkumaan mennessä ei hyvältä näytä.
Pilvessä hiihtäen pääsimme lähelle huippua. Koska näkyvyyttä ei ollut niin emme pysty kertomaan maiseman ainotlaatuisuudesta tai siitä kuinka kaukaa näkyvät kohteet pystyimme erottomaan.
Et tule muuten sitä saukon tai puolikkaan raudun kuvaa täällä näkemään. Tänäänhän oli aprillipäivä. Saukko ei ollut lenkkiään kiertänyt, mutta jänis oli latu-uraa hyödyntänyt.
Riekkoja emme ole pahemmin nähneet, muutamia jälkiä kylläkin. Ei taida olla kukaan kertonut että metsästyskausi päättyi eilen.
Olemme taas Lenkihakan kämpällä. Pari vaeltajaa oli käynyt evästauolla ja jatkanut matkaa meidän uraa pitkin kohti Kortesojaa. Jäljistä päätellen rinkka selässä oli hieman upottanut. Näyttäisi että pääsemme Lenkihaan tunturille etelän kautta hieman loivempaa reittiä kun itse tiistaina kämpälle saavuimme.
Nyt odotamme että ulkona oleva kosteus pääsisi jäätymään yöpakkasessa, mutta nyt nukkumaan mennessä ei hyvältä näytä.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Aamuinen ylläri
Eilisestä joukosta jäi uupumaan mökistä löytynyt siimahäntä. Se oli tosi hiljaista sorttia kun makasi kuivuneena likaymärin pohjalta. Tosin oli se ehtinyt merkata paikkansa ihan kiitettävästi pitkin pannuja ja kattiloita.
Aamu alkoi sumussa. Toivon mukaan vähän kirkastuu sillä tarkoitus olisi hiihtää viereisen Suukisvaaran huipun (575 m) kautta takaisin Lenkihaan tuvalle. Suhmuisessa kelissä meitä ilahduttaa pääsiäisaiheinen pöytäliina. Ei ihan ristomattiratia designia mutta kyllä siitä tiput erottaa hiirenpapanoiden lomasta.
Saukko oli aamuyöllä tehnyt lenkkinsä ja oli jatkanut sitä hiihtouraamme pitkin. Ainakin mökin edestä löytyi puoliksi syöty rautu. Yritetään saada siitä vielä kuva ja tuupata se tänne blogiin.
Tuvan PuuCee on tehty Pisan tornin innoittaman. Pysti on pohjoisen suuntaan kallellaan. Kun ovi on etelässä niin voisi jopa sanoa että rakennelma on ergonomisesti muotoiltu.
Aamu alkoi sumussa. Toivon mukaan vähän kirkastuu sillä tarkoitus olisi hiihtää viereisen Suukisvaaran huipun (575 m) kautta takaisin Lenkihaan tuvalle. Suhmuisessa kelissä meitä ilahduttaa pääsiäisaiheinen pöytäliina. Ei ihan ristomattiratia designia mutta kyllä siitä tiput erottaa hiirenpapanoiden lomasta.
Saukko oli aamuyöllä tehnyt lenkkinsä ja oli jatkanut sitä hiihtouraamme pitkin. Ainakin mökin edestä löytyi puoliksi syöty rautu. Yritetään saada siitä vielä kuva ja tuupata se tänne blogiin.
Tuvan PuuCee on tehty Pisan tornin innoittaman. Pysti on pohjoisen suuntaan kallellaan. Kun ovi on etelässä niin voisi jopa sanoa että rakennelma on ergonomisesti muotoiltu.
Metsän pienet eläimet
Mitään suurempaa sosiaalisuuskohtausta täällä ei ole saatu. Olemme kulkeneet tuvalta tuvalle parivaljakon perässä, jonka mielestä parasta mitä polttopuuksi voi kämppään tuoda on 15 cm läpimitaltaan oleva pyöreä koivupölli. Tänä vuonna ei näillä tuvilla ole ollut vielä yleisöryntäystä.
Maanantaina Kalmakaltion tiellä nähty kotka ei paljoa jäänyt juttelemaan. Samaisena iltäpäivänä joku pieni siimahäntä viipelsi pitkin tunturin rinnettä Tjuccin suksenkin päältä, mutta ei jäänyt juttelemaan. Eilen porot pyrkivät rinteessä välttelemään meitä. Hieman samankaltaisesti käyttäytyi tänään kettu jolkotellessaan tunturin rinnettä meistä poispäin. Saas nähdä tuleeko saukko jotenkin kommentoimaan huomenaamulla tuvan pihalle kun katkaisimme hänen päivystyspolkunsa tuossa tuvan alapuolisessa jokilaaksossa pariinkin otteeseen.
Eilen Oltsu veteli suksen pohjat täyteen perinnetervaa, mutta silti suksi meni mieluummin taaksepäin. Pitänee keksiä tervalle jotain muuta käyttöä. Tänään oli pehmeää molempien kämppien lähellä pusikossa. Itse tunturissa oli siedettävä hankikanto. Muuten keli oli tuulinen ja aurinko pysyi edelleen pilvessä.
Korteojan kämppää ei nähnyt kuin ihan 100 m päästä eikä maasto antanut vinkkiä sen sijainnista. Iltapäivällä kokeilimme tehdä uraa Suukisjoen yli suoraan kohti Staalojärven kämppää. Joen reunat olivat korkeat mutta onnistuimme löytämään hyvän ylityskohdan. Noin 1,5 tunnin aherruksen jälkeen olimme kämpästä 1,4 km linnuntietä ja edessä oleva maasto näytti samanlaiselta pöpeliköltä, jossa olimme jo hetken tarponeet. Taitaa jäädä Staalon tutustumiskeikka päiväretkenä huomenna tekemättä. Pitänee keksiä jotain muuta.
Päivätaipaleet ovat olleet tähän saakka...
Maanantai 15 km + 3 km ladunaukaisua
Tiistai 6 km
Keskiviikko 8 km + 3 km iltapäivähiihtelyä
...elikkäs aika vaatimatonta, mutta kelin ansiosta vastus on kovahko.
Maanantaina Kalmakaltion tiellä nähty kotka ei paljoa jäänyt juttelemaan. Samaisena iltäpäivänä joku pieni siimahäntä viipelsi pitkin tunturin rinnettä Tjuccin suksenkin päältä, mutta ei jäänyt juttelemaan. Eilen porot pyrkivät rinteessä välttelemään meitä. Hieman samankaltaisesti käyttäytyi tänään kettu jolkotellessaan tunturin rinnettä meistä poispäin. Saas nähdä tuleeko saukko jotenkin kommentoimaan huomenaamulla tuvan pihalle kun katkaisimme hänen päivystyspolkunsa tuossa tuvan alapuolisessa jokilaaksossa pariinkin otteeseen.
Eilen Oltsu veteli suksen pohjat täyteen perinnetervaa, mutta silti suksi meni mieluummin taaksepäin. Pitänee keksiä tervalle jotain muuta käyttöä. Tänään oli pehmeää molempien kämppien lähellä pusikossa. Itse tunturissa oli siedettävä hankikanto. Muuten keli oli tuulinen ja aurinko pysyi edelleen pilvessä.
Korteojan kämppää ei nähnyt kuin ihan 100 m päästä eikä maasto antanut vinkkiä sen sijainnista. Iltapäivällä kokeilimme tehdä uraa Suukisjoen yli suoraan kohti Staalojärven kämppää. Joen reunat olivat korkeat mutta onnistuimme löytämään hyvän ylityskohdan. Noin 1,5 tunnin aherruksen jälkeen olimme kämpästä 1,4 km linnuntietä ja edessä oleva maasto näytti samanlaiselta pöpeliköltä, jossa olimme jo hetken tarponeet. Taitaa jäädä Staalon tutustumiskeikka päiväretkenä huomenna tekemättä. Pitänee keksiä jotain muuta.
Päivätaipaleet ovat olleet tähän saakka...
Maanantai 15 km + 3 km ladunaukaisua
Tiistai 6 km
Keskiviikko 8 km + 3 km iltapäivähiihtelyä
...elikkäs aika vaatimatonta, mutta kelin ansiosta vastus on kovahko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)